Seuraava projektimme on suunnitella kassi, joko omaan käyttöön tai Kohtuus vaarassa! -hyväntekeväisyysliikkeelle. Minulla on erilaisia kangaskasseja kotona riittävästi, joten päädyin harjoittamaan hyväntekeväisyyttä ja mikäs sen parempaa kuin kannustaa ihmisiä ekologisuuteen ja vähempään muovin kulutukseen!
Koska koneompelu on minulle hyvin vierasta ja tiedostin taitotasoni, päädyin hyvin yksinkertaiseen malliin:
 | |||
| Suunnitelma kassista. |
Kangasta tulisi yhteensä noin 120cm eli kassista tulisi noin 60cm pitkä ja 40cm leveä.
Kantohihnasta halusin pitkän, jotta sitä voisi kantaa olalla (etenkin kirjojen kanssa kätevä).
Ryhmässämme muutama päätyi tähän perinteiseen kassimalliin, mutta osa teki todella vaikuttavia suunnitelmia, jonka materiaaliksi oli hyödynnetty vanhoja housuja, lakanoita ja verhoja. Kenelläkään ryhmästämme ei tainnut olla uutta kangasta vaan kaikki oli hommattu kierrätysperiaattella. Itse sain kankaan koululta, sillä en valmistanut kassia omaan käyttööni.
Suunnittelulla on mielestäni hyvin keskeinen osa alakoulun taito- ja taideaineissa. Tuotesuunnittelu ruokkii oppilaan luovuutta sekä materiaalitietoisuutta. Liian usein koulussa annetaan valmiita malleja ja töitä, joista oppilaan tulisi tehdä identtinen versio. Arvioidaanko tällöin liikaa lopputulosta eikä keskitytä itse valmistusprosessiin? Miten voimme arvioida oppilaan ongelmanratkaisukykyä, jos eteen tulevat ongelmat on jo ratkaistu valmiiksi?
Työskentely, jossa saadaan suunnitella itse, on oppilaalle usein myös motivoivaa. Tunne, kun paperilla oleva suunnitelma muuttuukin konkreettiseksi työksi, on palkitseva ja unohtumaton kokemus. Suunnittelussa myös oppilas joutuu arvioimaan omia taitojaan suhteessa toteutettavaan työhön: jos opettaja huomaa suunnitelmassa jonkin "mahdottomuuden", voidaan oppilaan kanssa keksiä yhdessä vaihtoehtoinen toteutustapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti