Neulahuovutus

Harjoitus 3-4 Neulahuovutus

Neulahuovutus on ollut aikoinaan perheemme yhteinen harrastus, joka lähti äitini innoittamana. Hän oli käynyt kotipaikkakuntani paikallisessa käsityöliikkeessä pääsiäisen aikoihin ja törmännyt siellä huovutettuihin tipuihin ja pääsiäismuniin. Hän toi kotiin monta kassillista villaa ja huovutusneuloja ja kohta olimmekin koko perheen voimin tekemässä tipuja ja pääsiäismunia. Harrastus jatkui vielä pääsiäisen yli ja teimme erilaisia eläinhahmoja niin lapsille leluiksi kuin koriste-esineiksikin. Neulahuovutus oli myös mukavaa vaihtelua ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa ja eräänlainen stressin poistaja.

Olen pitänyt itseäni aina heikkona käsityöläisenä ja myönnettäköön, että ennakkoasenteet olivat melko vahvat kurssille tultaessa. Olin varma, etten osaa täällä mitään, en saa mitään valmiiksi ja joudun koko ajan kysymään opettajalta apua. Siksi olikin mukava, kun työskentely aloitettiinkin juuri huovutuksesta, joka oli edes vähän tuttua ja sain heti alkuun onnistumisen kokemuksia. 

Tehtävänämme oli suunnitella käsinukke, joka toimisi apuopettajana tulevissa opettajan töissä. Omat alakoulumuistoni toimivat innoittajana hahmon suunnittelulle: naapuriluokassa oli oma maskotti, pehmolelu-kettu, joka kiersi viikoittain oppilaiden pulpetissa ja kukin oppilas oli siitä ikään kuin vuorotellen vastuussa. Meidän luokassamme ei ollut tällaista ja se aiheuttikin lapsen mielessä pientä kateutta. Siksi tahdoin omaan luokkaani tehdä maskotin, joka auttaisi työrauhan ylläpitämisessä ja oppilaiden motivoinnissa. Suunnittelemastani käsinukesta tulisi lempeä susi. 

Ajatus lempeästä sudesta säilyi hyvin pitkään prosessin edetessä, mutta päinvastoin alkuperäistä suunnitelmaa siitä tuli hyvin ilmeikäs ja aika vekkulin näköinen otus – ei niinkään lempeä. Pidin erityisesti sen hieman pälyilevästä katseesta ja niin nimesin sen lopulta Simo Sudenkuopaksi. Simo on kyllä kiltti susi, mutta joskus sillä saattaa olla sananen sanottavana esimerkiksi koulukiusaamisen vakavuudesta ja sen seurauksista. 

Käsitöissä työskentelyn merkityksellisyys lähtee tuotesuunnittelusta ja siitä, että saa toteuttaa omia ideoitaan – aina ei tarvitse tehdä valmiista mallista. Ilmaisua tukee jo luokassa vallitseva ilmapiiri: mikäli oppilailla on luokassa hyvä ja turvallinen olo, itsensä toteuttaminen on paljon helpompaa. Kun suunnitelmalla on jo valmiiksi merkityksellinen tarina takana, työskentely on motivoivampaa ja työstä tulee aidosti henkilökohtainen.